Kihniön seurakunnan historiaa

Aikanaan uutta seurakuntaa kaavailtaessa oli oltu jokseenkin yksimielisiä siitä, että kirkko oli rakennettava Kankarinjärven rannalle Maja- eli Pyhäniemeen.
Kun piirustukset oli saatu, päätettiin viipymättä ryhtyä rakentamaan siten, että kirkon kivijalkakivien piti olla paikallaan ajattuna helmikuun loppuun mennessä 1912.  

Kirkon paikasta syntyi kuitenkin erimielisyyksiä vaikka tontti ehdittiin jo erottaa ja kiviä ajaa tontille. Kirkonkokouksessa 23.9.1914 kirkon paikasta äänestettiin. Enemmistö kannatti kirkon rakentamista Kihniön kylään lähelle kansakoulua kruununnimismies Kaarlo Sparfénin harjun torpasta lahjoittamalle alueelle. Senaatti vahvisti tämän paikan ja rakennustöihin voitiin jälleen ryhtyä 1915.

Kirkko on kooltaan 25m pitkä, 15m leveä ja kivijalasta harjalle 15m korkea. 

Kirkko valmistui monien hankaluuksien kautta kesällä 1917. 
Juhlalliset vihkiäiset pidettiin 22. heinäkuuta samana vuonna. 
Kirkon vihki arkkipiispan määräämänä Parkanon kirkkoherra Frans Tommila.

Alttaritaulu on vuodelta 1938. Sen on maalannut taiteilija Germund Paaer. 
Aiheena on Ilmestyskirjassa oleva sana: "Minä seison ovella ja koilkutan" (Ilm. 3: 20).

Urut ovat 19-äänikertaiset ja hankittu v. 1984.

Kirkko on kesäisin tiekirkkona eli on noin kahden kuukauden ajan arkipäivisin avoinna hiljentymistä ja tutustumista varten.

Kihniön kirkko
Kihniön kirkon paanukaton restaurointi v. 2016