Hartauskirjoitus

Jeesus etsii syntisiä

   Ateriayhteys nähdään Raamatussa erityisenä ystävyyden osoituksena. Siksi Jeesuksen toiminta herätti arvostelua. ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan” (Luuk. 15:2).

   Tämän takia Jeesus joutui puolustautumaan. Hän sanoi: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen” (Luuk. 15:4).

   Aterioimisessa syntisten kanssa ei siis ollutkaan kysymys synnin hyväksymisestä, vaan kadonneiden etsimisestä ja Jumalan rakkauden osoittamisesta.

    Heti syntiinlankeemuksen jälkeen ensimmäiset ihmiset pyrkivät piiloutumaan. Jumala kysyi: ”Missä sinä olet” (1 Moos. 3:9). Ja myöhemmässä vaiheessa Jumala sanoi: ”Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, kansaa, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan” (Jes. 65:2).

   Tämä muistuttaa, että eivät kaikki kulkusuunnat elämässä ole oikeita eikä ilman muuta olla matkalla taivaaseen. Jos määräävänä ovat vain omat ajatukset, niin silloin kovin helposti unohtuu iäisyys. Ihmismieli luonnostaan kiinnittyy tähän ajalliseen.

   Iankaikkiseen elämään vievä tie löytyy vain Jeesuksen luota ja hänen seurastaan. Niinpä Jeesus etsii kadoksiin joutuneita ja väärään suuntaan kulkevia. Silloin voimme nähdä uudessa valossa sanan: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan”. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat sen moittien, mutta meille se saa olla lohdullinen sana. Sillä Jeesus tahtoo koota luokseen kauaksikin eksyneet. Hänen etsivä työnsä jatkuu yhä. Sanassaan Jeesus puhuttelee meitä ja tulee luoksemme ehtoollispöydässä. Hän lahjoittaa anteeksiantamuksen, jonka on jokaista varten ristintyöllään valmistanut. Edelleen siis Jeesus aterioi syntisten kanssa, voidakseen heidät armahtaa.

   Jeesuksen sanoissa ja toiminnassa näkyy jokaisen ihmisen suuri arvo. Yksikin on niin tärkeä, että hänen löytämisekseen kannattaa nähdä vaivaa. Tätä arvoa ei mitata sen perusteella, mitä elämässä on saanut aikaan tai millaiseen asemaan yhteiskunnassa kohonnut. Ihminen on arvokas  Jumalan kuvaksi luotuna ja Kristuksen lunastamana. Juuri siksi tapahtuu niin suuri onnettomuus, jos lunastettuja ihmisiä joutuu hukkaan. Ja toisaalta: miten suuri onkaan ilo, jos täällä armonajassa Jeesus löytää syntisiä ja saa korjata heidät talteen. Silloin taivaassa vietetään ilojuhlaa. ”Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa” (Luuk. 15:7).

Mauri Pihlajamaa

Kihniön ev.lut. seurakunta

Seurakunnan yhteys

    Tullessaan taivaasta ihmiseksi Jeesus tuli toteuttamaan tehtävänsä maailman syntien sovittajana. Siihen kuului hänen viaton kärsimyksensä ristillä, mutta myös ylösnousemus kuolleista.

   Neljänkymmenen päivän aikana ylösnoussut Jeesus ilmestyi oppilailleen. Hän selitti heille pyhien kirjoitusten pääsisällön. Sen jälkeen oli siirtyminen takaisin kirkkauteen. ”Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle” (Hepr. 1:3). 

   Ylösnousseena ja taivaaseen korotettuna Jeesus on saanut kaiken vallan. ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi” (Ef. 1:22).

   Tosin Jeesus ei vielä nyt käytä valtaansa suoraan eikä ulkonaisella voimalla. Niin tapahtuu vasta sitten, kun hän palaa takaisin kunniassaan. Tässä vaiheessa on maallinen esivalta asetettu huolehtimaan järjestyksestä ja oikeudenmukaisuudesta maailmassa. Mutta Jeesus käyttää valtaansa kokoamalla seurakuntaansa evankeliumin saarnan kautta. Helluntaipäivänä syntyi ensimmäinen kristillinen seurakunta, kun oli toteutunut lupaus Pyhän Hengen vuodattamisesta.

   Seurakuntaansa Kristus hallitsee sen päänä. Hän on niin läheisessä yhteydessä uskoviinsa, että seurakunnasta on käytetty vertauskuvaa ’Kristuksen ruumis’. Niin kuin ihmisruumiissa, niin myös seurakunnassa on monia erilaisia jäseniä. Kaikki kuitenkin kuuluvat tähän samaan yhteyteen.

   Siinä yksi osa on yhteys eri aikojen uskovien kesken. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili ensin lähimpien opetuslastensa puolesta, mutta jatkoi sitten: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:20-21). Tämä yhteys pääsee toteutumaan, jos nykyhetken seurakunta pitää kiinni samasta uskosta, mikä oli jo ensimmäisillä opetuslapsilla. Sen pohjalta rakentuu myös yhteys tällä hetkellä eri seuduilla ja eri maissa elävien kristittyjen kesken. Muutoin monella tavalla erilaisilla ihmisillä on kuitenkin yhteinen usko kolmiyhteiseen Jumalaan, ja he turvautuvat Jeesukseen pelastajana.

   Siksi on tarpeellista, että jokaisella on oma kotiseurakunta. Sen kautta voi elää osallisuudessa kristikuntaan, johon kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat. Koko laajuudessaan se ulottuu iäisyyteen saakka, sillä seurakunnan yhteyttä ei edes kuolema katkaise. Edeltä menneet uskovat ovat jo perillä, maanpäällinen seurakunta vielä matkalla.

Mauri Pihlajamaa

Hiljaista huminaa

Raamatun lehdiltä löytää uudelleen ja uudelleen aarteita, joiden äärellä pysähtyy pohtimaan Jumalan todellisuutta. Yksi tällainen puhutteleva kohta on tallennettu ensimmäisen Kuningasten kirjan lukuun 19. Siinä kuvataan, kuinka profeetta Elia kokee Jumalan läsnäolon Horebin vuorella.

Ensin vuorelle nousee raju ja mahtava myrsky. Kaikkivaltias Jumala ei ole läsnä siinä. Toiseksi vuorelle tulee maanjäristys. Jumala ei ole läsnä siinä. Kolmanneksi vuorelle tulee tulenlieska. Mutta Herra ei ole läsnä siinäkään. Ajattelen, että profeetta Elia koki näissä kolmessa tilanteessa Jumalan poissaolon hyvin ahdistavalla tavalla.

Sitten kaikki muuttuu silmänräpäyksessä. Profeetta alkaa kuulla hiljaista huminaa ja silloin hän peittää kasvonsa viitallaan. Jumala on läsnä. Miten puhutteleva ja koskettava tämä Vanhan testamentin kertomus onkaan! Samalla se kysyy meiltä, millaista kaipuumme Jumalan puoleen on. Etsimmekö vahvaa ja voimakasta Jumalaa? Vai riittääkö meille ”hiljainen humina” Jumalan läsnäolon merkiksi?

Ensi sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus. Näin saamme seurakuntana valmistautua helluntaihin, joka on yksi kolmesta suuresta kirkkovuoden juhlasta joulun ja pääsiäisen kanssa. Pyhän Hengen odottamiseen kiteytyy hyvin olennaista kristillisestä uskosta. Kaipaus ja odottaminen on uskomme ydintä ja pappina tehtäväni on rohkaista kaipaavia.

Samalla Pyhä Henki tekee lakkaamatta työtä sydämissämme. Siksi toisen uskonelämää ei koskaan pidä ryhtyä arvioimaan. Vain Pyhä Jumala näkee meidän jokaisen sisimpään. Jeesus sanoo yöllisessä keskustelussa Nikodemokselle: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”    

Lapsuudesta muistan papin, joka aloitti jokaisen saarnansa seuraavalla rukouksella: ”Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.” Niin tahdon itsekin sydämessäni rukoilla ja luottaa profeetta Elian tavoin, että Pyhän Hengen todellisuus on läsnä ”hiljaisessa huminassa”. Se avaa ymmärtämään Raamatun sanoman ja lahjoittaa Kristuksen läsnäolon.

Jukka Taskinen

Mihin uskomme

Kristillisen seurakunnan usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihmisen hän on luonut kuvakseen eli kuuntelemaan ääntään ja tottelemaan tahtoaan. Ihminen on kuitenkin eksynyt pois Jumalan tahdon noudattamisesta. Sen tähden tarvitsemme pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala valmisti lähettämällä Poikansa ihmiseksi. Jeesus sovitti syntimme kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista.

Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan pelastuksen lahjaa ja synnyttämään uskoa Kristukseen. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä.

Seurakunnan usko on ilmaistuna uskontunnustuksessa, joka luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.

tutki uskoa

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta