Hartauskirjoitus

Lepopäivästä

Ajankohdan evankeliumiteksteissä puhutaan sapatista eli viikoittaisesta lepopäivästä. Ensimmäisen vuosikerran tekstissä (Luuk.14:1-6) fariseukset haastavat Jeesusta kysymällä häneltä ”onko sapattina lupa parantaa vai ei?”.  Jeesus ei vastannut heidän kysymykseensä, vaan laittoi heidät itsensä pohtimaan asiaa. Jeesuksen viesti oli kuitenkin selvä, hän kosketti sairasta miestä, paransi hänet ja lähetti pois. Tärkeintä oli ja on edelleen kärsivän ihmisen auttaminen.

Tämän vuosikerran tekstissä (Mark. 2:23-28) opetuslapset katkoivat kulkiessaan viljapellon tähkäpäitä, silloin fariseukset kysyivät Jeesukselta ”miksi opetuslapset tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Sen ajan lain ja säädösten mukaan sapattina ei saanut tehdä työtä, ei edes laittaa ruokaa. Tähänkään Jeesus ei vastannut, vaan esitti vastakysymyksen ja kertoi, että kuningas Daavid vei nälkäiset sotamiehensä temppeliin ja antoi heidän nälissään syödä jopa uhrileivät.

Kysymyksillä ja omalla toiminnallaan Jeesus haastaa meidätkin pohtimaan, miten me vietämme lepopäivämme. Kymmenen käskyn laissa kolmas käsky kuuluu ”pyhitä lepopäivä”. Päivä tulee siis erottaa muista päivistä, se tulee pyhittää. Mitä päivän pyhittäminen tarkoittaa? Uskonpuhdistaja Martti Luther on avannut käskyä isossa katekismuksessa seuraavasti; lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa päivän pyhänä pitämistä. Pyhänä pitäminen taas tarkoittaa sitä, että silloin puhutaan pyhiä sanoja, tehdään pyhiä tekoja ja eletään pyhää elämää. Käskyn painopiste ei siis ole lepäämisessä, eikä siinä, että silloin ei saa tehdä yhtään mitään, edes pakollisia tehtäviä, vaan päivän pyhittämisessä.

Jumala on kuitenkin asettanut viikoittaisen lepopäivän ihmisen suojelemiseksi. Me emme saa näännyttää itseämme työllä tai elatuksen hankkimisella. Meidän tulee itsemme ja läheistemme vuoksi muistaa myös levätä. Jumala tahtoo ihmisen parasta, niin ajallista rauhaa kuin iankaikkista pelastusta ja sen vuoksi hän on antanut meille lepopäivän.

Jeesuksen mukaan kristittyjen tuntomerkkinä ei siis ole pikkutarkka lepopäivän viettäminen. Tärkeintä on Jeesuksen seuraaminen ja se, että muistamme kiitollisina ottaa vastaan Jumalan lahjat, myös sen lepopäivän.

Onko lepopäivänä siis lupa parantaa tai tehdä elintärkeät ja välttämättömät työt? Jeesuksen vastaus on selvä. Lähimmäisen hyväksi tehty rakkaudenteko ei riko käskyä vaan täyttää sen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.

Marja Tuomi

Seurakuntapastori

Jeesuksen lausuma sana  

   Toimiessaan maan päällä Jeesus huomasi väkijoukonkin keskeltä yhden ihmisen. Näin oli myös sen kuuron miehen kohdalla, joka tuotiin Jeesuksen luo ja josta sanotaan: ”Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta” (Mark. 7: 33).

   Monissa asioissa yksi ihminen on kovin vähäinen. Mutta Jeesus ei katso meitä vain suurena massana. Hän tietää ja tuntee jokaisen erikseen.

   Jeesuksen luo tuodulle miehelle koitti aivan käänteentekevä hetki: hän sai kuulonsa ja puhekykynsä. Jeesus lausui vain yhden sanan: ”Effata”, joka merkitsee: aukene. Se riitti, sillä Jeesuksen lausuma sana on elävä ja voimallinen.

   Tapahtunut parantamisihme oli merkkinä pelastuksen aikakaudesta, joka Jeesuksessa oli tullut ihmisten keskelle. Siitä oli profeetan kautta ennustettu: ”Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat” (Jes. 35:5).    

   Jeesuksen tekemät ihmeet olivat merkkinä, mutta vielä elämme vajavaisuuden maailmassa. On jäljellä sairautta ja vammoja, edelleen kuolema tekee työtään. Täydellisesti pelastuksen aika toteutuu kerran iankaikkisessa elämässä. Sinne päässeet ovat vapaat kaikesta vajavaisuudesta.

   Niinpä korvilla kuulemista on syytä ajatella muussakin kuin tavallisessa merkityksessään. Jeesus joutui toteamaan aikalaisistaan, että ”vain vaivoin he kuulevat korvillaan” (Matt. 13: 15). Tämä oli toteamus, kun ihmisten olisi pitänyt kuulla Jumalan puhuttelua. Vaikka olisi hyvin terveet ja tarkat korvat, niin Jumalan sana saattaa mennä kokonaan ohi. Se on kuin vierasta kieltä, jonka tärkeyttä ei ymmärrä, ja jonka merkitys ei avaudu.

   Mutta joskus voi tulla toisenlainen vaihe. Toteutuu edelleen se, että Jeesus ”ottaa erilleen väkijoukosta”. Silloin sana tuleekin kohti käyden ja asettaa kuin kasvokkain iäisyyden kanssa. Ja juuri silloin on suuri mahdollisuus, koska Jeesus on kohdattavissa auttajana ja pelastajana. Hänellä on valta antaa synnit anteeksi, ja sitä me kaikki tarvitsemme. Vain synnit anteeksi saaneena voi päästä iankaikkiseen elämään.

   Tämä anteeksiantamus on edelleen tarjolla. Se on evankeliumin sanassa, joka todistaa Jeesuksen sovittaneen syntimme Golgatan ristillä. Anteeksiantamus on myös ehtoollisessa, koska siinä saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren. Juuri näiden armonvälineiden yhteydessä meidän tulee elää. Ei kuuro voi tehdä itseään kuulevaksi, eivät hengelliset asiat avaudu oman mietiskelyn tai päätöksen kautta. Mutta kun Jeesus sanoo: ”aukene”, niin silloin aukenee korvien lisäksi ennen kaikkea sydän. Se on kaikkein ratkaisevinta, sillä sydämen usko omistaa Jeesuksen tuoman anteeksiantamuksen ja elämän. Sen kautta kulkee portti vajavaisuuden maailmasta iankaikkisen elämän täydellisyyteen. ”Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi” (Jes. 33: 24).

Mauri Pihlajamaa                                                                                       

Totuus ja harha

Miten erottaa totuus harhasta, oikea väärästä? Jokainen meistä joutuu kamppailemaan näiden asioiden kanssa elämänsä aikana.  

Tulevan sunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 7:24–29) Jeesus kertoo kahdesta rakentajasta. Näitä kahta yhdisti monikin asia, he olivat kiinnostuneita talon rakentamisesta, he kuulivat Jeesuksen sanat ja molempien rakennukset myös kohtasivat samanlaiset myrskyt. Kumman rakennus kesti?  Heitä yhdisti moni asia, mutta vain yksi asia erotti heidät toisistaan. Toinen heistä, viisas rakentaja, toimi Jeesuksen sanojen mukaisesti. Hän rakensi talonsa kalliolle, talo ei sortunut pahimmassakaan myrskyssä, koska sen perusta oli kestävä. Tyhmä, joka luotti enemmän omaan itseensä ja muiden kuin Jeesuksen sanoihin, rakensi talonsa hiekalle. Kun sateet ja myrsky pieksivät taloa, perusta ei kestänyt, vaan talo sortui maan tasalle saakka.

Miten tämä sitten liittyy kristityn elämään ja ajankohdan aiheeseen ”totuus ja harha”? Jumalan sana kehottaa meitä tutkimaan oman elämämme perustaa. Elämässä on paljon aikoja, jolloin kaikki menee suhteellisen tasaisesti ja hyvin. Silloin meidän ei edes tarvitse pohtia elämämme perustaa tai asioita sen syvemmin. Kaikki ei kuitenkaan aina mene kuten itse ajattelemme. Minkä varaan luotamme silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä ja vaikeuksia?

Me ihmiset katsomme helposti asioita ja olosuhteita aika pienestä näkökulmasta ja elämämme rakentuu usein oman itsemme varaan. Tässä elämässä yksikään ihminen ei hallitse kaikkea. Ilman Jumalan sanaa emme osaa edes ajatella, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Jumala näkee pidemmälle kuin me ja hän tahtoo antaa meille enemmän ja parempaa kuin osaamme edes kuvitella. Ainoa kestävä perusta on Jumalan sana. Kaikki muu, siis ihmisten ajatukset ja mielipiteet, osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin kestämättömiksi.

Totuus tarkoittaa Jumalan sanaa, jonka varaan voimme turvallisin mielin rakentaa elämämme, hän on ainoa kestävä perusta. Vaikka kaikki katoaisi, vaikka taivas ja maakin katoaisivat, Jumalan sana ei katoa.

Jeesus Kristus on sanonut itsestään ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Ihminen, joka tulee Herran Jeesuksen luokse, tulee totuuden luokse. Hän, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, rakentaa elämänsä kalliolle, joka ei horju. Kaikki muut perustavat ovat harhaa. Kaikki muut perustat pettävät viimeistään siinä vaiheessa, kun oman elämämme rajumyrskyt alkavat. 
Marja Tuomi

Seurakuntapastori

Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa

Helluntai on pääsiäisajan viimeinen juhla. Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Helluntaipäivä on Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.

Poistuessaan opetuslastensa luota Jeesus antoi heille lupauksen ja tehtävän. Lupaus oli se, että opetuslapset täytetään voimalla, jonka Isä Jumala on luvannut, Pyhällä Hengellä. Tehtävä taas se, että heidän tulee toimia Kristuksen todistajina maan ääriin saakka.

Helluntaipäivänä Jeesuksen antama lupaus toteutui, kun Pyhä Henki vuodatettiin näkyvällä tavalla opetuslasten päälle (Ap.t. 2:1–13). Tämän jälkeen opetuslapset alkoivat täyttää Jeesuksen antamaa tehtävää. Pyhän Hengen antaman rohkeuden ja voiman varassa he julistivat evankeliumia Jeesuksesta eri puolilla silloin tunnettua maailmaa. Vaikka he olivat kulkeneet pitkään Jeesuksen seurassa, hän oli opettanut heitä, avannut kirjoituksia ja vielä ilmestynytkin heille Ylösnousseena, he eivät olisi pystyneet oman voimansa varassa viemään evankeliumia eteenpäin. He tarvitsivat Pyhän Hengen. Pyhää Henkeä ei kuitenkaan annettu vain heille, vaan hän asuu jokaisen uskovan sydämessä.

Pyhä Henki on Kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona ja ehkä kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä. Jumala on luonut kaiken ja ylläpitää kaikkea, Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi synnin orjuudesta ja Pyhä Henki pyhittää. Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään sen, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Omalla järjellämme tai voimalla emme sitä pysty ymmärtämään. Pyhä Henki synnyttää uskon ja myös hoitaa sitä. Pyhän Hengen voima antaa meille rohkeuden toimia ja jatkaa sitä työtä, jonka Jeesus seuraajilleen jätti; elämään rohkeasti kristittyinä ja viemään evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Pyhä Henki puolustaa, auttaa ja pelastaa. 

Pyhän Hengen voimaa emme voi selittää emmekä ymmärtää, vaikka itse olisimme sitä kokeneetkin. Pyhä Henki on Jumalan Henki, joka vaikuttaa monin eri tavoin maailmassa. Hän liikkuu jatkuvasti keskellämme, sillä Jumala tahtoo lahjoittaa pelastuksen ja iankaikkisen elämän jokaiselle ihmiselle.

Pyhä Henki on kuin tuuli, jota emme voi nähdä emmekä ymmärrä tarkoin sen toimintaa, voimme vain tuntea sen vaikutuksen. Pyhä Henki vaikuttaa meidänkin elämässämme. 

Marja Tuomi

Seurakuntapastori

Jeesus lupaa Puolustajan

    Puhuessaan poismenostaan Isän luo Jeesus osoitti sen olevan opetuslapsille hyödyksi. ”Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne” (Joh. 16:7). Tämä Puolustaja on Jumalan Henki.

   Hänet lähetettiin avuksi, koska opetuslapset joutuivat viranomaisten edessä vastaamaan uskostaan. Heidän ei tarvinnut etukäteen huolehtia siitä hetkestä. Jeesus oli jo aikaisemmin luvannut, että opetuslapsille annetaan silloin oikeat sanat: ”Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki” (Matt. 10: 20).

   Pyhä Henki on välttämätön avun tuoja myös siten, että tekee opetuslasten julistaman sanan kohti käyväksi ja puhuttelevaksi. Sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta murtaa sydämet, kun Jumalan Henki siinä vaikuttaa. Hän paljastaa, ”mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio (Joh. 16:8).

   Synnistä puhuttaessa saatamme usein kiinnittää huomion lähinnä ulkonaisiin tekoihin. Niissäkin luonnollisesti syntiä ilmenee monella eri tavalla. Varsinainen asuinpaikka synnillä on kuitenkin ihmissydämissä. Sieltä nousevat kaikki pahat teot. Erityiseksi perussynniksi Jeesus osoittaa epäuskon. Hän sanoo: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun” (Joh. 16:9). Epäusko on kadottava synti, koska se hylkää Jeesuksen ja hänessä tulleen pelastuksen.

   Mutta pelastusta etsiville Jumalan Henki näyttää vanhurskauden.  Jeesuksen mukaan ”vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo” (Joh. 16: 10).

   Herättämällä Jeesuksen kuolleista ja korottamalla hänet luokseen Jumala osoitti, että Jeesus oli kärsinyt viattomana. Koska hän on vanhurskas, täytyi kuoleman vallan murtua. Juuri siksi Jeesus kärsi meidän sijaisenamme. Näin vanhurskaus on samalla meille annettava lahja. Uskovan hyväksi luetaan se, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Siten itsessään syntinen katsotaan Jumalan edessä vanhurskaaksi. Pyhä Henki on Puolustajamme ohjaamalla turvautumaan Jeesuksen ristintyöhön.

   Siksi meille on lohdullista myös tuomion paljastaminen. Sillä Jeesus tarkoittaakin tuomiolla tässä sitä, että ”tämän maailman ruhtinas on tuomittu” (Joh. 16: 11). Syntien sovittamisen tähden sielunvihollinen on menettänyt ratkaisevan otteensa. Tosin se vielä voi jatkaa työtään, mutta saa kerran lopullisen tuomion. Sitä ei sovi unohtaa, että vihollista kuunnelleet ja seuranneet joutuvat tuomiosta osallisiksi. Mutta Jeesus on valmistanut kokonaan toisenlaisen mahdollisuuden, sillä yhä on voimassa lupaus: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1)

Mauri Pihlajamaa

Ristin tiellä

Tulevan palmusunnuntain iltana yhteinen rukouksemme on: ”Rakas taivaallinen Isä, siunaa alkava hiljainen viikko. Pysäytä meidät jokainen ajattelemaan poikasi Jeesuksen Kristuksen ristin tietä. Anna meille herkät korvat, jotta osaisimme kuunnella lähimmäistemme kipua ja tuskaa. Anna meidän kokea ristin sanomassa rakkautesi jokaista ihmistä kohtaan. Jeesus Kristus, armahda meitä, sinä, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa elät ikuisesti. Aamen”.

Hiljaisen viikon matkan kuljemme seurakunnassa yhteisen rukouksen varassa. Päivä päivältä inhimilliset sanamme vähenevät, kun kuuntelemme Vapahtajamme kärsimyshistoriaa. Kun Jeesuksen kuolinhetkeä vietetään pitkänäperjantaina klo 15, saamme turvautua sovituksen salaisuuteen, joka ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Silloin rukoilemme: ”Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä kuolit koko maailman syntien tähden. sinä kärsit senkin pilkan ja häpeän, jota me osoitamme toisillemme. Sinä kannoit sen vääryyden, jota me levitämme ympärillemme. Sinä annoit naulita itsesi ristille ja kuolit meidän kuolemamme. Me kiitämme sinua tästä rakkaudesta. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Aamen.”

Golgatan risti on toivon merkki niille, jotka siihen turvautuvat. Suurin häpeä, ahdistus, tuska ja kärsimys kääntyy voitoksi. Kristillisen uskon voima on aina ollut tässä ristin sanomassa. Apostoli Paavali opetuksen ytimessä oli sanoma rististä. Varhaiset kristityt tervehtivät toisiaan: ”Terve risti, ainoa toivo!” Samoin luterilainen julistus on ytimessään ristin teologiaa.

Vapahtajamme ristin tie on myös esikuva meille jokaiselle kristitylle. Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläisille: ”Olkoon teillä sellainen mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:5-8).

Siunattua hiljaista viikkoa sinulle, ristin tien kulkija!

Jukka Taskinen  

Evankeliumin työ sydämissä             

    Jeesus sanoi saapuessaan Samariaan: ” Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi” (Joh. 4: 35).

   Juutalaisten ja samarialaisten välillä oli kyllä ennakkoluuloja ja jännitteitä. Mutta juuri Samariassa odotettiin Jeesuksen mukana tullutta ilosanomaa. Siellä oli tälle sanomalle vastaanottavaista maaperää.

   Sana korjattavaksi kypsyneestä viljasta ilmaisee, että sisimmässä tapahtunut kasvu on ollut oikeansuuntaista. Siinä on se tähtäyspiste, jossa elämä saavuttaa syvimmän täyttymyksensä. Näin on silloin, kun saa vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajana ja pääsee hänen kauttaan osalliseksi iankaikkisesta elämästä.

   Jeesuksen ristintyössä ansaittu pelastus ojennetaan tarjolle evankeliumin sanassa. Siksi apostoli Jaakob kehottaa: ”Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne” (Jaak. 1: 21). Näin kypsyminen tässä merkityksessä ei välttämättä ole pitkän kehityksen tulos, joka joskus vanhuudessa toteutuu. Eletty elämä voi kyllä antaa tietynlaista viisautta, jolla silläkin on oma paikkansa. Mutta iäisyyden kannalta ratkaisevinta on evankeliumin sanan kuuleminen ja tallettaminen. Sen kautta valmistetaan kohtaamaan iäisyys armon varassa.

   Siksi tämän sanan esillä pitämistä tarvitaan jatkuvasti. Erityisen tärkeää se on lasten ja nuorten kohdalla. Jos sanaa ei ole kylvetty ihmissydämiin jo varhain, on se entistä vaikeampaa sitten, kun on tullut paljon muutakin kylvöä. Kukaan ei elä sellaisessa tyhjiössä, että suorittaisi omat valintansa ilman ulkoapäin tulleita vaikutteita.  Voi vain arvailla, kuinka suuri nykyään on tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median vaikutus ajattelutapaan.

   Kristillinen kasvatus ja opetus ei ole turhaa siinäkään tapauksessa, vaikka tulosta ei olisi heti kohta näkyvissä. Jeesus muistuttaa myös tästä: ”Toinen kylvää, toinen korjaa” (Joh. 4: 37). Istutettu sana voi joskus myöhemmin ohjata turvautumaan Jeesukseen Vapahtajana.

   Toisessa yhteydessä Jeesus osoittaa vielä erään tehtävän näin: ”Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen” (Matt. 9: 38). Vaikka ei itse enää pääsisi liikkeelle, voi pyytää, että toisia lähetettäisiin. Eikä silloin ole kysymys vain palkatuista työntekijöistä, sillä kokonaan heidän varaansa ei Jumalan valtakunnan työtä voi rakentaa. Tarvitaan laajemminkin sydämiä, joihin on syttynyt alttius Jumalan asialle. Myös se on armon evankeliumin työtä. Saamme kaiken lahjaksi, siitä riittää jaettavaksi toisillekin.

Mauri Pihlajamaa

puinen risti ja orjantappurakruunu

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta