Hartauskirjoitus

Kahdenlainen näkeminen 

   Jokapäiväisessä elämässä useimmilla on käytettävissään lahjoja, joiden arvoa ja merkitystä tuskin riittävästi aina muistaa. Yksi tällainen on mahdollisuus katsella ympäröivää maailmaa näkevillä silmillä.

   Johanneksen evankeliumin yhdeksäs luku kertoo miehestä, jolta tämä lahja oli puuttunut syntymästä saakka. Tämän sokeana syntyneen miehen Jeesus paransi. Siinä oli merkki pelastuksen aikakaudesta, onhan siitä profeetan kautta sanottu: ”Silloin aukenevat sokeiden silmät” (Jes. 35:5).

   Puheena olevassa kohdassa viedään kuitenkin ajattelemaan sokeutta ja näkemistä vielä syvemmin. Tavatessaan parantamansa miehen Jeesus asetti kysymyksen, uskooko mies Ihmisen Poikaan. Ensin oli epätietoista kyselyä: ”Herra, kuka hän on?” (Joh. 9:36). Kun Jeesus opasti: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi”, niin sen jälkeen mies lausui hyvin lyhyen tunnustuksen: ”Minä uskon, Herra” (Joh. 9:37-38).

   Sokeus tai näkeminen ei tässä merkityksessä olekaan mitattavissa näkötesteillä. Ratkaisevaa on, mitä Jeesus ihmiselle merkitsee. Niinpä näkönsä saaneen miehen uskontunnustuksen jälkeen Jeesus ryhtyi puhumaan siitä, kuinka hänen toimintansa vaikutuspiirissä ”sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita” (Joh. 9:39). Sen kuulivat myös muutamat fariseukset. He havahtuivat ymmärtämään sen, että nyt ei puhuta tavallisesta näkemisestä, niinpä he kysyivät: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” (Joh. 9:40).

   Fariseukset pyrkivät mahdollisimman tarkoin noudattamaan Mooseksen lain käskyjä. Siksi he katsoivat olevansa ilman muuta uskonnollisesti näkeviä. Mutta Jeesuksen mukaan juuri tämä omavaraisuus muodostui kompastuksen aiheeksi; ”te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä” (Joh. 9:41).

   Miten murheellinen olikaan siis tilanne heidän kohdallaan. Oli paljon pyrkimystä hyvään, mutta tärkein jäi puuttumaan, koska ei ollut tilaa Jeesukselle.

   Meidän aikanamme tapahtuu aivan samaa rajankäyntiä. Ihmissuorituksilla voi tämän ajallisen elämän kannalta olla paljonkin hyvää vaikutusta. Mutta jos ajattelemme siten saavuttavamme kelvollisuuden Jumalan edessä, tarvitsemme kuin silmien avautumista. Tulee muistaa, että mikään meidän teoistamme ei riitä silloin, kun meitä katsoo pyhä ja kaikkinäkevä Jumala. Mutta yhdellä tavalla hän on valmistanut meille pelastuksen. Se lahja on Jeesuksessa, joka täytti kaiken puolestamme. Häneen uskomalla saamme syntimme anteeksi. Hengellisesti sokeat saavat näin näkönsä.

   Ruumiillisten silmiensä näkökyvyn saanut mies kuuli, että Jeesus ”on tässä ja puhuu kanssasi”. Omakohtainen usko syntyy yhä edelleen sellaisella paikalla, jossa Jeesus puhuu meille. Tällainen paikka on seurakunnassa, Jumalan sanan äärellä. Sokea ei kykene omin voimin avaamaan silmiään, kuollut ei pysty itse tekemään itseään eläväksi. Mutta Jeesuksella on valta tähän. Hän puhuttelee sanassaan. Sen puhuttelun äärellä voi sydän avautua, Jeesus kirkastuu syntisten Vapahtajaksi. Silloin tahdomme myös liittyä seurakunnan yhteiseen uskoon ja tunnustaa Jeesuksen Herraksemme.   

Mauri Pihlajamaa

Mihin uskomme

Kristillisen seurakunnan usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihmisen hän on luonut kuvakseen eli kuuntelemaan ääntään ja tottelemaan tahtoaan. Ihminen on kuitenkin eksynyt pois Jumalan tahdon noudattamisesta. Sen tähden tarvitsemme pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala valmisti lähettämällä Poikansa ihmiseksi. Jeesus sovitti syntimme kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista.

Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan pelastuksen lahjaa ja synnyttämään uskoa Kristukseen. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä.

Seurakunnan usko on ilmaistuna uskontunnustuksessa, joka luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.

tutki uskoa

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta