Hartauskirjoitus

Onko sydämessämme tilaa Jumalalle?

Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Hän meni temppelialueelle ja puhdisti paikan, ajaen kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone, mutta te teette siitä rosvojen luolan”. (Matt. 21:12-13)

Kaupankäynti, jota temppelialueella harjoitettiin, oli luvallista ja se oli syntynyt tarpeesta. Myyjät ja rahanvaihtajat palvelivat pyhiinvaeltajia, jotka tulivat temppelialueelle. Kaiken lisäksi kaupankäyntiä harjoitettiin temppelin esipihalla ei temppelissä sisällä. Jeesus ei kiivastunutkaan itse kaupankäynnistä, vaan kaikesta siitä hälinästä, mitä tällaisesta kaupanteosta aiheutui.

Temppelipiha oli ainoa paikka, jonne muut kuin juutalaiset pyhiinvaeltajat saivat tulla. Temppelipihakin oli siis erotettu Jumalan palvelemiseen ja rukoukseen. Paikkaan saapuneiden pyhiinvaeltajien oli lähes mahdotonta hiljentyä ja rauhoittua Jumalan kohtaamiseen alueella, jossa oli paljon liikettä ja hälinää.

Jeesukselle temppeli ja koko temppelialue oli tärkeä ja pyhä paikka. Hän oli käynyt siellä pyhiinvaellusmatkoilla. Kun Jeesus oli 12-vuotias, hän katosi vanhemmiltaan pääsiäisjuhlien aikana ja jäi temppeliin, kun muut jo lähtivät kotiin päin. Kun vanhemmat hätääntyivät ja etsivät häntä, sanoi hän heille: ”Miksi te minua etsitte? Ettekö tiedä, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2: 41-49). Jeesukselle oli tärkeää kohdata Isä Jumala pyhässä paikassa. Paikassa, joka oli tarkoitettu Jumalan kohtaamiseen ja jossa voi rauhoittua ja hiljentyä.

Nyt Jeesus tyhjensi alueen, jotta jokaisella sinne saapuneella henkilöllä olisi mahdollisuus kohdata Jumala, palvoa ja rukoilla häntä hiljaisuudessa ja kaikessa rauhassa. Jeesus rauhoitti alueen.

Mikä estää meitä rauhoittumasta ja kohtaamasta Jumalan? Varmasti samat asiat kuin temppelipihalla oli. Ympärillämme oleva hälinä, turhat asiat, touhut ja hääräämiset sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mikä on tärkeintä.

Mikä on meidän temppelimme, paikka, jossa voimme kohdata Jumalan? Monet käyvät seurakuntien tilaisuuksissa, joissa voi palvoa ja ylistää Jumalaa. Tärkein temppeli on kuitenkin oma sydämemme. Miten on sydämemme laita? Jos sydämessämme ei ole tilaa Jumalalle, on meidän mahdotonta kohdata häntä, olimme sitten missä tahansa paikassa. Onko sydämemme täynnä hälinää, meteliä ja kiirettä? Vai onko sydämessämme tilaa, rauhaa ja aikaa Jumalalle?

Tuokoon tämä pääsiäisen aika meille jokaiselle niin ulkoisen kuin sisäisen rauhan voidaksemme kuulla, mitä Jeesus haluaa meille sanoa.

Marja Tuomi

Seurakuntapastori

Kihniön ev.lut. seurakunta

Mihin uskomme

Kristillisen seurakunnan usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihmisen hän on luonut kuvakseen eli kuuntelemaan ääntään ja tottelemaan tahtoaan. Ihminen on kuitenkin eksynyt pois Jumalan tahdon noudattamisesta. Sen tähden tarvitsemme pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala valmisti lähettämällä Poikansa ihmiseksi. Jeesus sovitti syntimme kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista.

Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan pelastuksen lahjaa ja synnyttämään uskoa Kristukseen. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä.

Seurakunnan usko on ilmaistuna uskontunnustuksessa, joka luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.

tutki uskoa

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta