Hartauskirjoitus

Jeesus valmisti rauhan

   Pääsiäisen jälkeiset neljäkymmentä päivää olivat erikoista aikaa. Ennen kuin Jeesus otettiin takaisin taivaaseen, ilmestyi hän ylösnousseena opetuslapsilleen. Hän saattoi tulla lukittujen ovienkin taakse, sillä hän ylösnousseena ei ollut niiden rajoitusten alainen, mitä me ihmisinä täällä olemme. Kuitenkin hänellä oli ruumis, ja hän sanoi opetuslapsilleen: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu” (Luuk. 24: 39). Kysymys on siis todellisesti ruumiin ylösnousemuksesta. Siinä on myös lupaus ja toivo, joka suuntautuu eteenpäin. Uskomme mukaan aikojen lopulla kaikki kuolleet herätetään ja Kristukseen uskovat saavat uuden, kirkastetun ruumiin.

   Jeesus kehotti katsomaan hänen käsiään ja jalkojaan. Ne olivat vähän aikaisemmin naulittu ristinpuulle. Siksi ylösnoussut ja elävä Herra on samalla edelleen myös ristiinnaulittu Kristus. Sellaisena hänestä saarnataan, niin kuin apostoli Paavali kirjoitti muistellessaan käyntiään Korintissa. ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta” (1 Kor. 2:2).

   Jeesuksen rististä saa sisältönsä myös opetuslapsille tuotu tervehdys: ”Rauha teille” (Luuk. 24: 36). Se merkitsee ennen kaikkea rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä. Synti toi mukanaan vihollisuuden, mutta siitä on valmistettu pääsy, koska syntimme sovitettiin Golgatan ristillä. Siinä täyttyi profeetan kautta tullut ennustus: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha” (Jes. 53:5). Tämä pelastusteko on voimassa kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Opetuslapsilleenkin Jeesus oli ilmoittanut, että he tulevat kohtaamaan evankeliumin todistajina vastarintaa ja ahdistusta. Juuri siksi oli tärkeää tietää, että he eivät olleet omassa varassaan liikkeellä. Heidän lähettäjänsä oli ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus.

   Maailmamme rauhattomuus on tullut juuri näinä aikoina hyvin voimakkaasti tietoisuuteemme. Jatkuvasti on tosin ollut konflikteja ja taisteluitakin, mutta Ukrainan tapahtumat ovat tuoneet kaiken sen niin lähelle. Samalla meitä opetetaan huomaamaan rauhan merkitys. Monet vaikeudet ovat sittenkin selvitettävissä, jos vain saa elää rauhassa. Mutta vaikka me emme voi säädellä kansojen johtajien ratkaisuja, niin tämänkin pääsiäisen aikana kuuluu rauhan viesti. Evankeliumin sanassa Jeesus tuo sen meille.

   Juuri Jumalan sanaan ja sen lupauksiin saamme tarttua kaiken epävarmuuden keskellä. Siihen Jeesuskin viittasi tullessaan opetuslastensa luo: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk 24: 46-47). Kirjoitettu sana eli Raamattu on pysyvä kiinnekohta, ja sen pääsisällyksenä Jumalan pelastava toiminta Kristuksessa. Tämä viesti kuuluu viedä eteenpäin yhä edelleen. Vaikka on jännitteitä ja taisteluakin kansojen välillä, on kuitenkin jokaisella oikeus kuulla Jumalan rakkaudesta. Siinä on todistus kerran tapahtuneesta pelastusteosta, mutta samalla juuri tähän päivään tuleva kutsu ja vetoomus parannuksen tekemiseen ja evankeliumin vastaanottamiseen.

Mauri Pihlajamaa   

Jumalan sanan kylväminen

Ajankohdan aiheena on ”Jumalan sanan kylvö”. Evankeliumitekstissä (Luuk. 8: 4-15) puhutaan kylvämisestä. Vertaus kylväjästä on myös Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa. Asia on siis tärkeä, koska kaikki kolme evankelistaa kirjoittavat siitä. Jokainen painottaa hieman eri asioita, mutta vertauksen ydin on sama. Kylvettävä siemen tarkoittaa Jumalan sanaa, erilaiset maaperät taas meitä ihmisiä.  

               Kun Jeesus eli maan päällä, hän kylvi Jumalan sanaa ihmissydämiin. Täältä lähtiessään hän antoi seuraajilleen käskyn julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Jokainen Jeesuksen seuraaja on siis kylväjä, jonka tehtävänä on kertoa evankeliumia eteenpäin.  

 Kylväminen on toivon työtä, mitä tahansa kylvämmekin, odotamme luonnollisesti runsasta satoa. Sato riippuu kuitenkin pellon laadusta ja olosuhteista, ei niinkään kylväjästä.

Kun puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä, saatamme jopa istua kuuntelemassa, mutta emme pysty ottamaan sanaa vastaan.  Joskus sydämemme on niin kovettunut monista elämämme vaikeuksista, että sana ei pääse sydämeen saakka.  

Joskus taas otamme ilolla vastaan Jumalan sanan. Tunnemme itsemme kosketetuiksi ja teemme hyviä päätöksiä elämämme muutoksista. Kylvetty siemen jää itämään ja kasvaakin hetken aikaa, kunnes alkaa kuihtua ja katoaa. Siemen ei ole juurtunut riittävän syvälle. Kun sanan pitäisi päästä juurtumaan syvemmälle, tuleekin kova kallio vastaan. Uskosta ei tule kestävää. Tämä kuvaa hyvin lyhytjännitteistä ja kiireistä nykyaikaa. Innostumme monista asioista. Vastoinkäymisten koittaessa emme jaksa enää panostaa siihen, vaan vaihdamme uuteen asiaan.  

Sana voi tipahtaa myös keskelle sekasortoa, keskelle ohdakkeita, kuten Luukas kuvaa. Sydän voi olla hyvinkin pehmeä ja vastaanottavainen, mutta samalla niin täynnä kaikkea muuta, että Jumalan sanalle jää liian vähän tilaa ja se tukahtuu.

Osa siemenistä putoaa kuitenkin hyvään ja hedelmälliseen maahan. On kuulijoita, jotka ottavat sanan vastaan, kätkevät sen sydämeensä ja tuottavat hedelmää. Tällaiset kuulijat kertovat ilosanomaa eteenpäin ja osoittavat Jumalan rakkautta ympärillä oleville.

Jumala ei kuitenkaan arvioi meitä sen mukaan, kuinka paljon työmme on tuottanut tulosta. Tärkeintä on se, että otamme itse vastaan Jumalan Sanan ja elämme sen mukaisesti.

Marja Tuomi

Seurakuntapastori

Jeesus herättää uskon

Ajankohdan evankeliumitekstissä (Matt. 8:5-13) Jeesus paransi sadanpäällikön palvelijan, joka makasi kotona kovissa tuskissa. Tämä roomalainen upseeri oli tottunut siihen, että hänen käskyjään totellaan, hänellä oli valta. Hän oli huomannut, että myös Jeesuksella on valta ja uskoi, että Jeesus voi parantaa matkankin päästä, niin halutessaan. ”Sano vain sana ja palvelijani paranee”, sanoi mies Jeesukselle. Näillä sanoilla hän osoitti täydellistä luottamusta ja uskoa Jeesukseen. Hänen uskonsa palkittiin, palvelija parani.

               Juuri tästä uskossa onkin kyse. Usko on sen tunnustamista, että omat mahdollisuutemme eivät riitä. Omat voimamme ovat vähäiset ja viisautemme riittämätöntä. Samalla usko on luottamista siihen, että Herran Jeesuksen Kristuksen mahdollisuudet ovat rajattomat. Koko sydämestään Jeesukseen turvautuvat saavat avun. Hän ei auta meitä välttämättä juuri siten kuin itse toivoisimme. Jeesus tietää paremmin kuin me itse, mikä meille loppujenlopuksi koituu parhaaksi ja toimii sen mukaan.   

Raamatusta voimme lukea monista muistakin Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä. Markuksen evankeliumin luvun 6 lopussa sanotaan jopa, että ”kaikki, jotka koskettivat häntä, paranivat.” Jeesus ei ollut vain taitava puhuja ja opettaja, vaan hänellä oli myös valta parantaa ihmisiä. Opettamalla ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisi jumalallisen voimansa ja kirkkautensa.  Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka olivat saaneet tuntea tuon voiman, herättivät uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

Voidaankin kysyä ihan aiheesta, että missä Jeesus oli ja missä hän on, kun omalle kohdallemme tai tarpeeksi lähelle osuu asioita, joita emme voi ymmärtää. Miksi Jeesus ei toimi silloin? Miksi Jumalakin tuntuu vaikenevan? Jer. 29:11–14 Herra sanoo: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Te etsitte minua ja löydätte minut. Koko sydämestänne te minua etsitte ja minä annan teidän löytää itseni.” Kun me koko sydämestämme etsimme Jumalaa ja luotamme häneen, voimme uskoa siihen, että vaikka kaikki toivo tuntuisi jo menneen, hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Jumalan lupauksiin voimme aina luottaa, tulee aika jolloin mekin saamme avun.

Jeesus auttaa, hän parantaa ja herättää uskon, tänäkin päivänä.      

Marja Tuomi

Seurakuntapastori

puinen risti ja orjantappurakruunu

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta