Hartauskirjoitus

Lahjana annettava pelastus                                     

   Täällä ihmisten maailmassa on paljon erilaisia kilpailutilanteita. Myönteisessä tapauksessa tämä havahduttaa yritteliäisyyteen ja omien lahjojen hyödyntämiseen. Negatiivista taas se, jos kilpailu vie näkemään toiset vastustajina ja johtaa heidän väheksymiseensä.

   Kuin huomaamatta keskinäinen vertailu ja kilpaileminen saattaa tunkeutua myös uskonnolliseen elämään. On niin helppo nähdä toisten heikkoudet ja samalla ummistaa silmät omilta virheiltä. Toisten yläpuolelle asettumisen vaara on jatkuvasti todellinen.

   Raamatun sana kehottaa itsensä tutkimiseen. Sen tulee tapahtua nimenomaan Jumalan edessä, siksi oikeanlaiseen tulokseen johtaa vain oikea tason mittari. Sellaiseksi ei riitä toisten elämä. Ainut luotettava mittari löytyy Jumalan käskyistä.

   Tällaisessa tutkinnossa paljastuu meistä karu totuus: yksikään ei täytä mittaa. Käskyt vaativat enemmän kuin mihin me pystymme, koska ne vaativat täydellistä rakkautta Jumalaan ja lähimmäisiin. Lain käskyjen valossa toteutuu apostoli Paavalin sana: ”Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi” (Room. 3: 19).

   Tämä tietoisuus tulisi aina säilyä. Emme voi ottaa Raamatun sanasta vain niitä kohtia, jotka ovat meille mieluisia. On suostuttava myös tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Mutta omien mahdollisuuksien sortuminen merkitseekin oikeanlaista köyhyyttä. Jo profeettansa kautta Jumala antoi lupauksen: ”Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa” (Jes. 66:2).

   Jumalan sanan kunniassa pitäminen ja sen tuomioidenkin hyväksyminen on siis oikeanlaista arkuutta. Näin sen tähden, että sille paikalle kuuluvat myös Jumalan armolupaukset. Terveellisen arkuuden lisäksi on kehotus oikeanlaiseen rohkeuteen, josta vanha raamatunkäännös puhui ’uskalluksena’. Se ei perustu omiin suorituksiimme, koska meidän joukossamme ei ole ketään synnitöntä. Tämä uskallus ei perustu myöskään siihen, että yrittäisimme jotenkin selittää pois synnistä ja tuomiosta puhuvat raamatunkohdat. Sellaisen yrittäminen olisi vääränlaista rohkeutta. Mahdollisuutemme Jumalan edessä ovat yksin sen varassa, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt. Hän on täyttänyt lain käskyt ja ristintyöllään sovittanut syntimme.

   Meidät tutkiva ja tuomitseva sana ei siis jätä lain eikä tuomion alaisuuteen. Se kääntää katseemme pois omasta itsestämme ja ohjaa tuntemaan lahjana annettavan pelastuksen. Turvautuessamme uskossa Jeesukseen meille annetaan se, mitä hän on ansainnut. Saamme ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen ja osallisuuden iankaikkiseen elämään. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa tähän oikeanlaiseen uskallukseen ja astumaan ”armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta” (Hepr. 4: 16).

   Tämä ’armon valtaistuin’ on seurakunnan keskellä, kun kokoonnumme Jumalan sanan äärelle ja ehtoollispöytään. Sinne saa tulla, ja siellä on armo ja laupeus tarjolla. Tuomitusta syntisestä tulee armahdettu syntinen, jolla on oikeus kerran saapua perille taivaalliseen pyhäkköön.

  Tästä lahjasta ei siis tarvitse kilpailla toisten kanssa. Se on armosta tarjolla jokaiselle tarvitsevalle yhtä rikkaana ja täydellisenä.

Mauri Pihlajamaa

Mihin uskomme

Kristillisen seurakunnan usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihmisen hän on luonut kuvakseen eli kuuntelemaan ääntään ja tottelemaan tahtoaan. Ihminen on kuitenkin eksynyt pois Jumalan tahdon noudattamisesta. Sen tähden tarvitsemme pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala valmisti lähettämällä Poikansa ihmiseksi. Jeesus sovitti syntimme kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista.

Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan pelastuksen lahjaa ja synnyttämään uskoa Kristukseen. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä.

Seurakunnan usko on ilmaistuna uskontunnustuksessa, joka luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.

tutki uskoa

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta