Hartauskirjoitus

Yksin uskosta, yksin armosta

Näihin aikoihin puhumme kirkkovuodessa ”ansaitsemattomasta armosta”. Evankeliumitekstissä (Matt. 20:1-16) Jeesus kertoo vertauksen viinitarhasta ja sen työmiehistä. Osa työmiehistä oli tullut viinitarhaan töihin jo aamulla aikaisin. Isäntä kävi hakemassa lisäväkeä pitkin päivää ja viimeisimmät työntekijät tulivat työhön vasta illalla myöhään. Palkanmaksun aikaan kaikki saivat täsmälleen saman palkan. Palkka ei riippunut siitä kuinka pitkään kukin oli työskennellyt viinitarhassa.

               Vertauksen viinitarha voidaan nähdä Jumalan valtakuntana. Jokainen, joka on itse saanut kokea Jumalan rakkauden ja armon, on samalla Jumalan lähettiläs ja Jumalan valtakunnan työntekijä. Jokaisella työntekijällä on oma paikkansa ja oma työnsä Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa meille työhön tarvittavat voimat.

Ihmiset, jotka tekevät työtä Jumalan valtakunnan hyväksi, ovat itse ensin vastaanottaneet Jumalan kutsun. Jumala kutsuu meitä kaiken aikaa. Kuten vertauksen isäntä, kutsuu Jumala meitä jo elämämme alkutaipaleella, aamulla varhain. Moni meistä onkin ollut ”aina” uskossa. Jumala kutsuu meitä aikuistumisen kynnyksellä. Rippikoulu on aikaa, jolloin moni nuori vastaanottaa Jumalan kutsun. Aikuisiälläkin meitä kutsutaan. Jumala kutsuu meitä, kun alamme vanheta ja havahdumme huomaamaan elämämme rajallisuuden. Tässäkö tämä elämä oli? Meitä kutsutaan vielä viimeiselläkin hetkellä, kun olemme lähestymässä maallisen elämämme loppua. Joku tunnustaa syntinsä, ottaa vastaan ehtoollisen ja löytää uskon vasta juuri ennen kuolemaansa.

Illan tullen, tämän lyhyen ajallisen elämämme päätyttyä, mekin saamme palkkamme. Palkkana on joko ikuinen elämä taivaassa Isän Jumalan luona tai joutuminen kadotukseen. Vertauksesta näemme sen, että Jumalan hyvyys ei ole riippuvainen ihmisten ansioista.  Jokaiselle Jeesuksen sovitustyöhön turvautuvalle Jumala antaa paikan luonansa Taivaan valtakunnassa, riippumatta siitä, missä vaiheessa elämäänsä ihminen on vastaanottanut Jumalan kutsun. Jumalan armo ja rakkaus on tarkoitettu meille kaikille.

Yksikään meistä ei pelastu omien tekojensa vuoksi tai siksi, että olisi elänyt jotenkin erityisen hyvän tai kunnollisen elämän. Me pelastumme yksin uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan ja siksi, että hän armahtaa meidät.

Marja Tuomi
Pastori
Kihniön ev.lut. seurakunta

Mihin uskomme

Kristillisen seurakunnan usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Jumala on elämän antaja ja sen ylläpitäjä. Ihmisen hän on luonut kuvakseen eli kuuntelemaan ääntään ja tottelemaan tahtoaan. Ihminen on kuitenkin eksynyt pois Jumalan tahdon noudattamisesta. Sen tähden tarvitsemme pelastusta.

Tämän pelastuksen Jumala valmisti lähettämällä Poikansa ihmiseksi. Jeesus sovitti syntimme kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista.

Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä kirkastamaan pelastuksen lahjaa ja synnyttämään uskoa Kristukseen. Pyhä Henki toimii seurakunnassa Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen välityksellä.

Seurakunnan usko on ilmaistuna uskontunnustuksessa, joka luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa.

tutki uskoa

Raamattu

Raamattu on Jumalan sana, joka on annettu meille ihmisten välityksellä. Siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa ja pelastussuunnitelmansa.

Raamatussa on kaksi puolta: laki ja evankeliumi. Laki osoittaa, miten meidän tulee elää. Siinä pääsisällyksenä on rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. Koska emme pysty näitä vaatimuksia täyttämään, on Jumala valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on ilosanoma tästä kaikille valmistetusta pelastuksesta